O S A  1.   T A L V I N E N   T A P A A M I N E N



"Aina sataa..." Tuumaili Cecily Faith astuessaan ulos kodistaan, jossa oli asunut koko aikuisikänsä. Cecily oli 24-vuotias, työtön ja naimaton. Pikkutyttönä hän kuvitteli olevansa tässä vaiheessa jo naimisissa, suuryrityksen johtaja ja lapsikatraan hellä äiti. Niin ei suinkaan käynyt. Kun Cecily kasvoi teini-ikään hän joutui huonoon seuraan, josta seurasi huonojen valintojen noidankehä. Kahdeksantoistavuotiaana nuorisokoti antoi hänelle rahaa taloon, kalusteisiin ja vaatteisiin. Siitä lähtien hän on saanut joka kuukausi nuorisokodilta 2000 simoleonia saadakseen ruokaa ja muita tarvikkeita. 



Cecilyn isä kuoli kun hän oli viisi ja hänen äitiänsä Cecily näki noin kerran vuodessa, hän ei enää ollut järin läheinen äitinsä kanssa, hänhän se lähetti hänet 'hoitoon'. Se teki Cecilystä katkeran äidilleen, vaikka hän olikin ollut vaikea lapsi, ei hän voinut ymmärtää miten joku voi lähettää oman lapsensa pois. 



Cecilyn mökki sijoittui Hidden Springsiin. Se oli kaunis kaupunki, metsäiset maisemat miellyttivät silmää ja kallioinen luonto turvasi kaupungin kuuluisia asukkaita uteliailta katseilta. Hidden Springs olikin aikamoinen julkkispesä. Kaikki oman aikansa tähdenlennot ja muut kuuluisuuteen kyllästyneet tulivat Hidden Springsiin piiloon paparazzeilta ja kirkuvilta faneilta. 



Cecily siis asusti pienessä mökissä. Vaikka nurkista ja ikkunoista tulikin kylmää ilmaa sisään, ei Cecilyllä ollut mitään valittamista. Hän piti kodistaan, se oli kotoisa ja juuri sopivan kokoinen hänen kaltaiselleen yksinasuvalle.















Ulkoa päin mökki oli ehkä vanhahtavan näköinen, mutta sisältä kaikkea muuta. Cecily oli tehnyt talostaan kotoisan ja viihtyisän. Takapihalla oli kohtuullisen kokoinen uima-allas, jossa kelpasi kesäisin lekotella. Nyt oli kuitenkin jo syksy, lehdet olivat pudonneet ja oli enää pari päivää talveen. Cecily rakasti talvea, se oli hänen mielestään parasta aikaa, jos ei laskettu hänen mökkinsä vilpoisuutta. 



Aamulla Cecily päätti tehdä pitkästä aikaa itselleen vohveleita. Hän oli aina ollut loistava kokki, hän rakasti hyvää ruokaa ja sen tekemistä. Nuortenkodissa muutkin teinit pitivät kovasti hänen tekeleistään ja söivätkin mieluusti Cecilyn kokkauksia useamman kerran viikossa. 



Syötyään ja peseydyttyään Cecily suuntasi viereiseen puistoon viettämään syysriehaa muiden kaupunkilaisten kanssa. Paikallinen hyväntekeväisyysjärjestö pystytti joka vuodenajalle oman huvittelupisteensä paikalliseen keskuspuistoon. Sinne kansalaiset tulivat rentoutumaan ja pitämään hauskaa sankoin joukoin. 



Ongittuaan suullaan omenoita kaukalosta varsin huonoin tuloksin Cecily siirtyi kojuun, jossa oli juuri käynnistymässä piirakansyöntikisa. Ruoka oli Cecilylle varsin tuttu juttu, joten hän tunsi voiton luissaan. Ja oikeassa hän oli. Palkinnoksi Cecily sai lunastaa ilmaisen jäätelötötterökoneen. 



Cecily oli varsin huvittava tepastellessaan ympäri puistoa naama piirakassa. Saipa hän pari omituista katsettakin muilta. 



Päivän päätteeksi Cecily päätti kipaista kauhutaloon, vaikka tiesikin kaikki säikäytyskohdat jo ennestään, olihan tämä sama kummitustalo tuotu puistoon joka syksy monen, monen vuoden ajan.



Illansuussa Cecily hyppäsi pyöränsä satulaan ja ajaa hurautti kaupungin läpi kotiin. Hänellä ei ollut autoa, koska ei hän ei ollut koskaan tuntenut tarvetta hankkia sellaista. Hän mielummin kuntoili kaikki herkkuruuat pois polkemalla pyöräänsä paikasta toiseen. 



Sinä samaisena yönä hennot lumihiutaleet putoilivat ensimmäistä kertaa sinä vuonna routaiselle syysmaalle. Kirpeä pakkasilma sai yön tuntumaan entistä kylmemmältä, mutta näkymä oli kaunis, sitä ei voinut kukaan kiistää. 



Aamulla herättyään Cecily napsautti TV:n päälle ja käänsi äänenvoimakkuuden kovalle säätiedoituksen alkaessa. Luvassa oli rankkaa lumisadetta parille seuraavalle viikolle. Se sai hänet iloiseksi, nyt hän pääsisi tekemään kaikkia niitä kaipaamiansa talvisia aktiviteettejä. 



Hän päätti sytyttää takkaan tulen, sillä yön aikana koko mökki oli muuttunut viileäksi ja varpaat meinasivat jäätyä lattiaan kiinni. 



Cecily vaihtoi päälleen lämpimät vaatteet ja suuntasi kirjastoon lukemaan. Nuortenkodissa lukeminen oli ainoa asia kokkaamisen lisäksi, joka piti hänet hengissä.



Aina kun hän avasi kirjan koko muu maailma huuhtoutui pois. Murheet ja huolet katosivat kirjain kirjaimelta, sana sanalta ja lause lauseelta. Hän uppoutui kirjaan tunneiksi ja maailma ympärillä vilisi omaan tahtiinsa. 



Kun hän sai luettua kirjan loppuun hän napsautti lähimmän tietokoneen päälle tarkistaakseen deittikutsunsa. Hän ei itsekkään ollut uskoa vajonneensa niin alas, että päätyi nettideittailuun. Hän oli jo lähes epätoivoinen. Cecily oli seurustellut vakavasti vain kerran, mutta sekin suhde päättyi raakaan väkivaltaan. Cecily ei jäänyt murehtimaan mustelmiaan vaan piti leukansa ylhäällä. Siitä oli nyt monta vuotta, eikä Cecily ollut sen jälkeen käynyt yksilläkään onnistuneilla treffeillä. Virtuaaliseen postilaatikkoon oli kolahtanut parikin kutsua kiinnostuneilta miehiltä, mutta tunne ei ollut molemminpuolinen. Keski-ikäiset aviokriisin läpikäyneet papparaiset, eivät herättäneet kiinnostusta Cecilyssä.



Kotiin päästyään Cecily päätti viihdyttää itseään, sekä vatsaansa tekemällä uppopaistettua kanaa. Tämän keittiöihmeen Cecily oli saanut äidiltään joululahjaksi pari vuotta sitten, sen jälkeen lahjoja ei ollut enää näkynyt.



Kun vatsa oli tyytyväinen veti Cecily lämpimän vaatekerran niskaansa ja suuntasi puiston talviriehaan. Kun Cecily astui ovesta ulos hän huomasi päivän lehden saapuneen. Hän selasi työpaikkailmoitusten osion läpi, mutta mitään mielenkiintoista ei näkynyt.



Puistoon saavuttuaan Cecily osti kioskilta kupin kuumaa kaakaota lämmikkeeksi. Pakkanen kipristeli Cecilyn joka solussa, mutta hän yritti olla välittämättä siitä. 



Hän istahti avotakan ääreen paistamaan vaahtokarkkeja. Mitä olisikaan talvi ilman nuotiota ja lämpimiä herkkuja? 



Illan saatteessa Cecily sai koko luisteluradan itselleen ja vapautti sisäisen tähtensä. Luistelussa hän oli oikea luonnonlahjakkuus. Hypyt ja muut temput hän osasi vaikka silmät kiinni yhdellä jalalla seisten. Ne eivät vain onnistuneet muiden amatööriluistelijoiden ympäröimänä, joten Cecilyn piti odottaa kunnes muut innokkaat luistelijat lähtivät. 



Kello oli jo melkein keskiyön, kun Cecily sai idean ripustaa jouluvalot taloaan koristamaan. Hän kaivoi innokkaana kirkkaan valonauhan pahvilaatikosta ja tikkaiden avulla ripusti sen myötäilemään hänen kattoansa. Cecily oli niin ylpeä aikaansaannoksestaan, ettei voinut kuin seistä ja ihailla.



Pian paksut nietokset koristivat jo koko Hidden Springsiä. Ja jos mahdollista, koko kaupunki näytti entistä kauniimmalta. 



Seuraavan päivän Cecily vietti jälleen puistossa, jossa hän yht'äkkiä huomasi käyvänsä kiivasta lumisotaa tuntemattoman miehen kanssa.



"Moi, hauska tutustua, ansaitsit voiton," sanoi mies hänelle ja tarttui kylmällä kädellään Cecilyn käteen. "Joo samoin, olit kyllä kova vastus!" Cecily naurahti ja ravisti miehen kättä. "Mun nimeni on muuten Tony, entä sä?"



Pimeän laskeutuessa Cecily tajusi tavanneensa ehkä maailman mielenkiintoisimman miehen. Tony oli kova matkustelemaan ja olikin kolunnut maailman joka nurkan. Cecily ei osannut lausua suurimpia osia maista, joissa Tony oli käynyt ja muista hän ei ollut koskaan kuullutkaan.



Pian kylmyys kävi ylivoimaiseksi ja kaverukset kävelivät Cecilyn luokse. Siellä he jatkoivat innokasta jutusteluaan yömyöhään saakka. Tony kertoi tarinoita ulkomailta ja Cecily jakoi kertomuksia nuoruudestaan. Heillä oli niin hauskaa että aika meni vikkelään. 



Kohta kuu jo möllöttikin taivaalla täydessä muodossaan valaisten koko Hidden Springsin kauniilla valkoisella valollaan. 



Koska oli jo niin myöhä ja Tony asui toisella puolella kaupunkia, sopivat he, että Tony viettäisi tämän yön Cecilyllä. He kaatuivat molemmat väsyneinä sänkyyn ja uinuivat kuin tukit. 



Aamulla myöhään valvominen kostautui ja Cecily keitti vahvaa kahvia itselleen. Hän kumosi lämpimän kofeiinijuoman kurkustaan ja meni aamupesulle. Tony kuorsasi yhä Cecilyn sängyssä. Kävellessään vessaan makuuhuoneen ohi Cecilyä rupesi naurattamaan koko tilanne; hänen eilen tapaamansa tuntematon mies nukkui juuri hänen sängyssään. 



Puolen päivän aikaan keittiöön tepasteli uninen mies unijäljet poskillaan. "Huomenta, nukuttiko hyvin?" Kysyi Cecily.



"Joo, sulla on tosi mukava sänky! Kesti kyllä hetki miettiä, että missäs sitä ollaan," Tony vitsaili. Cecily naurahti vastaukseksi ja katseli hieman kiusaantuneena ympärilleen. "Missä on suihku?" Töksäytti Tony. 



"Ja tossa on pyyhkeet, saat käyttää ihan mitä vaan shampoota, mut älä sitä pinkkiä, se on vaan erikoistilaisuuksiin. Tuut sit sanomaan jos tulee jotain," ohjeisti Cecily. "Joo, enköhän mä pärjää," vakuutteli Tony. Cecily sulki oven ja se naksautettiin lukkoon toiselta puolelta. Pian suihkun vesi jo virtasi valtoimenaan kylpyhuoneessa. 



Sillä aikaa kun Tony peseytyi Cecily siisti paikkoja ja keitti Tonyllekkin kahvit. Tony kulautti kahvit, kiitti yösijasta ja lähti kävelemään kotiinsa päin. Cecily jäi katsomaan ikkunasta lumisia maisemia ja mietti huvittuneena juuri tapahtunutta. Ehkä hän oli juuri löytänyt elinikäisen ystävän. Yksinäisyys alkoikin kyllästyttämään häntä. 



Parin päivän kuluttua Cecily pirautti tylsyyksissään Tonylle ja kyseli kuulumisia. Tony ehdottikin, että he näkisivät paikallisessa hengauskohteessa puolen tunnin kuluttua. Niinpä Cecily lähti polkemaan hangessa kohti sovittua tapaamispaikkaa. 



"Täähän on makee paikka!" Sanoi Cecily Tonylle, hän ei ollut koskaan ennen käynyt kyseisessä kohteessa. Hän oli ajanut ohi tuhannet kerrat ja miettinyt mikä se oli, mutta jääbaari? Sitä ei ulkoapäin uskoisi. "Joo, täällä olen liian monet illat frendien kans istunu," kertoi Tony. "Onks nää niinku treffit?" Kysyi Cecily vitsaillen. 



"Ööö... Haha," naurahti Tony kiusaantuneena. "Kai sä tiedät että mä oon homo?" Tony kysyi nostaen kulmakarvaansa. "Noen! Et sä mitään sellaista missään vaiheessa maininnut..." sanoi Cecily hieman loukkaantuneena. "Mut en mä silti mitään SELLASTA olis halunnu!" Sanoi Cecily äkkiä. 



"Huh, mä jo ehdin pelästyä, että olin johdattanu sua ihan harhaan," Tony sanoi ja päästi helpottuneen huokauksen. "Ei, et todellakaan," paikkasi Cecily ja hymyili. "No hyvä, sittenhän kaikki on OK," totesi Tony ja rutisti Cecilyä itseään vasten. "Joo, kaikki hyvin," sanoi Cecily ja halasi Tonya takaisin. 



Lähdettyään jääbaarista Cecily ei halunnut mennä kotiin yöksi. Hän meni paikalliseen vuoristohotelliin ja varasi itselleen huoneen sieltä. 



Cecily riisuutui ja vajosi hotellin pesuaineelta tuoksuviin pehmoisiin lakanoihin. Lasten itku ja seinänaapureiden tappelu ei häirinnyt Cecilyä, nuortenkodissa hän oli tottunut jos jonkinlaiseen meteliin. Hän nukahti hetkessä ja uinui kuin vauva. 



Herättyään Cecily käveli kylpyhuoneeseen ja väänsi kylpyammeen hanat kuumalle, jonka jälkeen hän uppoutui lämpimään veteen. Kuplien lumossa hän sai loistoidean. Hän ponnahti ylös ammeesta ja veti vaatteensa päälle. Hän jätti huoneen avaimen ala-aulaan ja tilasi itselleen taksin. 



Kirkkaankeltainen taksi hurautti läpi harmaan Hidden Springsin ja jatkoi matkaansa Cecilyn antamaan osoitteeseen.