O S A   4 .  V A N H A   T U T T U





Satoi vettä. Lamar seisoi tyhjyyttä humisevassa keittiössä. Hänen sylissään kikatteli pariviikkoinen poikavauva. Poika oli kapaloitu siniseen liinaan. Hänen pieni kehonsa painoi vain vähän päälle 2 kiloa. Hänellä kuulaan valkoinen ihonsa oli kauniissa kontrastissa pojan merensinisten silmien kanssa. Lamar hyväili poikaansa ja painoi hänet rintaansa vasten. Lamar heilutti hiljaa vartaloaan sivulta toiselle ja hyräili omaa kansallislauluaan, jonka hänen äitinsä oli hänelle vuosia sitten opettanut. 



Katsellessaan poikansa kasvonpiirteitä Lamarin mieleen hivuttautui tuskallinen muisto hänen edesmenneestä tyttöystävästään. "Vauva potkii, se kuulee sut,"  Cecily sanoi. "Se on sisukas pieni vauva, se saa sun tahdon," Lamar kuiskasi ja tarttui Cecilyn käteen."Mä rakastan sua, niin rakastaa tää lapsikin," Cecily sanoi hiljaa. Hänen äänensä oli käheä ja karhea. Cecily kurottautui suukottamaan Lamaria. Hänen huulensa olivat pehmeät, mutta kylmät.



Raskausaikansa Cecily vietti takapihalla istuen. Hän piti luonnon äänistä. Puut kahisivat ja uima-altaan vesi liplatti hiljaa. Silloin tällöin kuului koiran haukuntaa, tai lintujen viserrystä. Lamar katsoi ulos ikkunasta huolestuneesti Cecilyä, joka lasittunein silmin tuijotti kaukaisuuteen. 



Cecily Maria Faith kuoli kahdeskymmenestoinen päivä toukokuuta. Hän menehtyi laihana ja kalpeana. Synnytys vei hänen viimeisetkin voimansa ja pian vastasyntyneen poikansa nähtyään Cecily kuoli pois. Ennen kuolemaansa Cecily kuiskasi viimeisin voimin Lamarin korvaan yhden ainoan sanan. "Theo," se oli hänen poikansa nimi. Hänen kehonsa ei jaksanut enää pitää elämää yllä. Cecily oli aliravittu ja heikko. 



Lamar itki hillittömästi. Lääkärit jättivät Lamarin yksin Cecilyn ruumiin kanssa. Lamar piti Cecilyä kädestä ja kuumat kyyneleet kastelivat Cecilyn kylmän käsivarren. Lamar nieli kyyneleensä ja hyvästeli poikansa äidin suutelemalla häntä otsalle. Lääkärit saapuivat huoneeseen ja peittivät Cecilyn kasvot, kärräten hänet sairaalan käytäviä pitkin ruumishuoneelle. Ajatuskin Cecilystä makaamassa metallisella alustalla sai kylmät väreet viirimään Lamarin selkäpiitä pitkin. Lamar pudisteli päätään ja soitti taksin hänelle ja Theolle. 



"Ai hei Lamar! Kukas tämä söpöläinen on?" Kysyi Penelope. Penelope oli Lamar Rashidin isosisko. Penelope oli 34-vuotias, hän asui yksin suuressa talossa Hidden Springsin hiljaisella puolella. Hän oli eronnut äiti, jolla oli kaksi lasta. Hänen teini-ikäinen poikansa oli jo muuttanut pois ja hänen kuusivuotias tyttärensä asui Penelopen ex-miehen luona. "Theo, hänen nimensä on Theo," vastasi Lamar ja käveli siskonsa perässä sisään upeaan taloon. 



"Voi Penelope..!" Lamar sanoi ja halasi siskoaan tiukasti. Penelope silitti nyyhkyttävän pikkuveljensä selkää ja yritti parhaansa mukaan lohduttaa häntä. Penelopekin oli kokenut menetyksiä elämässään, mutta hän ei silti voinut kuvitella minkälaista tuskaa Lamar kantoi sisällään. "Olet nyt hyvissä käsissä," Penelope sanoi. 



"Mä en vaan voinut asua siinä talossa enää. En voinu nähdä Cecilyn petaamatonta sänkyä, tai hänen syömättömiä ruokiaan jääkaapissa, enkä kestänyt haistaa Cecilyn tuoksua, joka oli vallannut koko talon," Lamar niiskutti. "Mä ymmärrän miten suhun sattuu. Sä voit olla täällä ihan niin kauan kun haluut, voit jäädä tänne asumaan, saat koko Davidin huoneen käyttöön. Se on ehkä hieman teinimäinen, mutta luulisi kelpaavan. Ostin Theolle kalusteet valmiiksi vierashuoneeseen, joten kaikki on muuttovalmista," Penelope selitti rauhoittaakseen Lamaria.



"Sä voit viedä Theon kehtoon, mä käyn tekemässä meille vaikka hodareita tai jotain, et saat jotain suuhus pantavaa, sulla on varmaan nälkä," Penelope sanoi ja poistui keittiöön. Geisha kissa pyöri Lamarin ympärillä äänetönnä, nuuskien Lamarin kenkiä. Lamar tuhahti ja käveli poikansa luo. 



"Noniin, kuulithan mitä tätis sanoi, kaikki järjestyy. Täti pitää meistä hyvää huolta," Lamar sanoi lässyttäen nostaen poikansa kasvojensa korkeudelle. Lamarin hymyilevistä kasvoista paistoi huoli ja syvä suru, mutta hänen poikansa nauroi ja huitoi käsillään ilmaan. Poika potki kovasti kapalonsa sisällä ja päästeli suloisia ääniä. 



"Sä voit jäädä tänne lepäilemään, niin iskä käy alakerrassa syömässä tädin kanssa. Nyt unta palloon, Theo," Lamar sanoi ja laski poikansa uuteen kehtoon. Penelope oli hieman innostunut sisustaessaan Theon huonetta, joka oli täynnä leluja ja vempeleitä, sunmuita turhuuksia, joita poika ei tarvitsisi vielä vuosiin. 



Lamar käveli alakertaan, jossa tuoksui herkulliselta. Penelope oli loistokokki, mutta hän tiesi että hodarit olivat yksi Lamarin lempiruoista. "Niin... Olen todella pahoillani tapahtuneesta, en voi uskoa et-" Penelope aloitti, mutta Lamar keskeytti hänet. "Mä en just nyt haluais puhua tästä, jos vaikka puhutaan säästä tai jostain," Lamar mumisi ruoka suussa. Penelope oli hiljaa ja vaivautunut hiljaisuus valtasi keittiön. 



Illalla Lamar harjasi hampaitaan yhdessä talon vessoista. Hän katsoi nuutuneita kasvojaan peilistä. Viime viikot todella näkyivät hänen naamassaan. Lamar sylkäisi hammastahnat suustaan ja käänsi suihkun päälle. Lamar riisutui ja istahti suihkun lattialle. Hän hautasi päänsä polviinsa ja antoi lämpimän veden virrata. 



"Mitä sä oikeen teet? Tiedäksä paljonko kello on?" Penelope kysyi unisena ja käveli keittiön laattalattiaa pitkin veljensä luoksi. "Laitan ruokaa mikroon ja kello on kuusi, mitä sitten?" Lamar sanoi ja paiskasi mikron oven kiinni. "Mä olisin vaik voinut tehdä jotain vohveleita, tai jotain," Penelope sanoi ja avasi jääkaapin. "Ei tarvii vaivautua, mä lähden muutenkin kohta lenkille," Lamar totesi ja kaivoi kaapista lasin. 



Geisha kipitteli rennosti ympäri taloa ja pieni kello hänen kaulassaan päästeli heiluessaan vienon kilinän. Geisha oli Lamarin, Penelopen ja heidän muiden kolmen sisaruksensa lahja. Penelope otti Geishan mukaansa muuttaessaan kymmenisen vuotta sitten Egyptistä Hidden Springsiin. Geisha oli tärkeä osa Penelopen elämää, mutta kissa alkoi käydä vanhaksi, mikä suretti Penelopea kovasti.



Lamarin ollessa ulkona lenkillä Penelope teki töitä tietokoneen kautta. Cecily oli yksityisyrittäjä, hänellä oli oma menestyksekäs ravintola Hidden Springsin keskustassa. Penelope oli tiukka pomo, joka oli vuosien varrella käynyt kovin hyödylliseksi ominaisuudeksi. 



Arki rullasi eteenpäin kuin sumussa. Lamar kätkeytyi usein jonnekkin nurkkaan itkemään suruunsa. Yleensä kyyneleet kostuttivat hänen silmänsä, kun hän näki poikansa kasvonpiirteet, jotka niin kovin muistuttivat Cecilyn kasvoja.



Lamar halusi Theosta kasvavan urheilullisen pienen pojan. Lamar tapasikin katsella amerikkalaista jalkapalloa poikansa kanssa. Useimmiten Lamarin lempijoukkue näytti kuitenkin olevan häviöllä. "Kyllä ne kohta voittaa, tää kääntyy vielä tää tilanne..." Lamar nyökytteli. 



Kesä alkoi pikkuhiljaa tehdä tuloaan ja pian lämpömittarin elohopea komeilikin jo yli kolmessakymmenessä asteessa. Penelope lähti aamulla aikaisin töihin ja palasi myöhään illalla, jolloin lämpö oli alhaisimmillaan. Penelope piti auringosta, mutta liika lämpö ei ollut Penelopen juttu, se oli yksi syy miksi hän lähti Egyptistä. 



Vapaapäivät Penelope vietti nauttien auringon vitamiineista. Takapiha oli Penelopen lempikohta koko talosta, se oli kesäisin kaunis ja viihdykäs. Uima-allas ei ollut usein käytössä, mutta satunnaisesti Penelope saattoi sinnekkin pulahtaa viilentyäkseen. Lisäksi naapurin lapset tykkäsivät uiskennella hänen altaassaan. 





Lamar oli löytänyt paljon kivoja tapoja viihdyttää itseään. Hänen lempi vapaa-ajan vietteensä oli urheilu. Kaikki kelpasi, päivisin hän kävi uimassa, juoksemassa ja pelaamassa jalkapalloa pihalla. Iltaisin ja kylmemmillä säillä Lamar kävi paikallisella kuntosalilla treenaamassa. 



Päivät muodostuivat tarkoista rutiineista, jotka alkoivat heti aamusta. Lamar keitti hänelle ja Penelopelle kahvit, Penelopen laittaessa ruokaa. Sitten he söivät ja jutustelivat pöydän ääressä. 



Aamupuuhien jälkeen Penelope vaihtoi työvaatteet päälle ja suuntasi töihin laittamaan ruokaa. Vaihtoehtona hän jäi kotiin ja avasi läppärinsä hoitaakseen työasioita.



Theo kasvoi kovaa vauhtia ja hän viihtyi kovasti olohuoneessa olevassa kiikkutuolissa. Poikaa oli helppo viihdyttää, sillä hän tyytyi vähään. 



Kuukausien kuluessa Penelope ja Lamar päättivät adoptoida Geishalle kaverin. Kaksivuotias naaraskissa oli vikkelä ja aktiivinen. Kissa nimettiin Zaraksi. Ensin Geisha pysytteli kaukana uudesta tulokkaasta, mutta pian kissoista tulivat ylimmät ystävät. 




"Isin iso poika osaa jo pissata isojen poikien pottaan. Joo, niin osaa! Tosi hyvin menee!" Lamar kehui hymyilevää poikaansa. Theo hymyili tyytyväisenä vastaukseksi, sillä sanojen muodostaminen ei vielä pojalta luonnistunut. Theo oli nauravainen ja villi poika, hän ei jaksanut keskittyä yhteen asiaan pitkään, vaan hän tykkäsi tutkiskella asioita ja konttailla ympäriinsä. 



Kuten Cecily oli raskaana olleessaan ennustanut, Theo oli perinyt isänsä valloittavan kirkkaat silmät. Pojalla oli äitinsä hiukset, kasvot ja iho, mutta silmät olivat toden totta Lamarin peruja. 



Työnsä kautta Penelope oli tutustunut puutarhanhoitoon, josta hän todella nautti. Keittiössä käytettiin tuoreita tomaatteja, sipuleita ja perunoita. Tuoreet ainekset tekivät Penelopen ruoista entistä herkullisempia.



Perheeseen oli palkattu kodinhoitaja, joka uskollisesti puunasi paikat kuntoon ja pesi pyykit puhtaiksi. Tämä huvi maksoi melkein tuhat simoleonia viikossa, mutta Lamarin ja Penelopen varoilla tähän apuun oli ehdottomasti varaa. 



Eräänä päivänä Lamar opetti poikaansa jälleen kävelemään. Theo ei pitänyt kävelemisen tai puhumisen harjoittelemisesta, mutta Lamar sinnikkäästi pitäytyi opetuksissaan. Kesken harjoitusten ovikello soi. Lamar kaappasi poikansa nauraen syliin ja suuntasi eteiseen. Lamar tarttui ovenkahvaan ja tempaisi oven iloisesti auki.



"Sinä! Viola Hastings!!" Lamar huudahti järkyttyneenä edessä seisovalleen naiselle. "Minäpä minä..."